Rauhaa

Nyt on kesätyöpaikkoja haettu oikein olan takaa! Harmi vaan, että puolet paikoista mitä mollin sivuilla oli, jouduin hylkäämään, koska niissä haettiin peruskoululaista tai lukiolaista, eikä suinkaan ammattikorkeakoululaista! Toista se oli silloin ku olin itse lukiossa, silloin niitä paikkoja ei muille ollukaan ku ammattikorkeakoululaisille. Höh.

Nooran äidin ja iskän hauvavauva tuli tosiaan tällä viikolla emänsä luota vihdoin uuteen perheeseen, jotenka kuten arvata saattaa, meidän viikonloppu vietettiin suureltaosin Ruosniemessä Rauhan kanssa. Hyvin se Rauha uuteen perheeseen tuntuu sopeutuvan, muhun ja Nooraankin tuntuu kiintyneen kun kuulemma meidän lähdettyä ulisee vartin ovella että mihin ne lähti. Söpönen. Me ollaan Nooran kanssa taidettu hemmotella se jo ihan pilalle, mut hei, ei kai koiralla voi liikaa leluja olla! Ja vaikka Rauha ei välttämättä ihan aina ole nimensä mukainen, niin aivan ihanan valloittava pallero silti se on!

Ens viikko onkin sitte hiihtolomaviikko, tosin vain mun osalta, koska Nooralla ei hiihtolomaa ole. Onneksi sillä on kuitenkin aamuvuoroa koko viikko, niin ei tarvii mun miettiä mitä tekisin kaikki illat. Toisaalta vieläkään ei oo kaikki tavarat pakattu, että sitä hommaa kyllä riittäisi! Huomenna pitäisi suorittaa virastokierros eli käydä mm. Maistraatissa, Kelassa ja Porin Energialla. Kirppiksilläkin tekis mieli mennä käymään, oon jotenki ihan rakastunut niihin nyt. Tottakai oon ennenkin käyny kirppiksillä, mut nyt jotenki palan ihan halusta päästä niihin kattelemaan kaikkea. Kontissakin käytiin joku päivä muuten, ja löysin sieltä ihanan pikkulaukun hintaan euro kuuskymmentä. Ei ollu hinnalla pilattu!

Ohoh, kello näyttää jo sen verran että unimaailma kutsuu, öitä!

(Ps. Huomenna kahdeksan yötä!)

Huihui!

Ohoh, mun eka virallinen blogimerkintä. Mitä hittoa? Oon jo kauan lukenu tuttujen ja vähemmän tuttujen blogeja ja miettiny miten joku jaksaakin pitää tollasta. Nyt kuitenki tuli mullekin sellanen olo, että mäkin haluan kirjottaa jonnekin mun fiiliksiä, kuulumisia, suruja, iloja, huolia, onnen aiheita ja kaikkea hömppää ihan normielämästä, ja tässä sitä ollaan. Mä en ole mikään hyvä tuottamaan tekstiä, enkä pukemaan ajatuksiani sanoiksi, mutta katotaan nyt mitä tästä tulee kun oikein vauhtiin pääsen.

Kello on jo reilusti yli puolen yön. Sain ton kultani äsken vihdoinkin nukkumaan, se menee kuitenki jo kuudeksi töihin..eli sillä on semmoset neljä tuntia aikaa nukkua. No, onneks huomenna alkaakin sitte viikonloppu, niin saakin taas nukkua pitkään aamulla. Miten musta muuten tuntuu että me ei mitään muuta nykyään viikonloppusin tehdäkään ku nukuta :D No ei kai, ja sitä paitsi viikonloputhan on rentoutumista (eli nukkumista) varten!

Mä tosin odotan huomista muutenkin ku vain viikonlopun alkamisen takia. Meillä on Nooran kanssa jännittävät ajat elämässä menossa; suuria muutoksia edessäpäin (mahdollisesti piankin, mutta aina täytyy muistaa, että mikään ei koskaan ole varmaa!): meidän täytyy pohtia mitä valintoja tehdään ja mihin mahdollisuuksiin tartutaan. Ja tosiaan, huomisesta sanottakoon sen verran, että se saattaa vaikuttaa meidän tulevaisuuteen hyvinkin paljon!

Jotenka, huomista odotellessa, ciao!